maanantai 20. lokakuuta 2014

Vähäpuheinen valtuusto

Imatran kaupunginvaltuuston kokous 20.10. oli varsin vähäpuheinen; monet asiat olivat ilmoitusasioita eikä niistä keskusteltu. Esimerkiksi kaupungin talouden osavuosikatsaus ja Immolanjärven suojeluasia eivät puhuttaneet.

Eniten puheenvuoroja, nekin lyhyitä ja ytimekkäitä, käytettiin ehkäisevästä päihdetyöstä. Kyseessä on vuosina 20152017 toteutettava projekti, jonka rahoituksesta vastaa osittain valtio, Etelä-Karjalassa sosiaali- ja terveydenhoitopiiri Eksote ja Imatra yhdessä 128 000 euron verran.

Anssi Piirainen (vas) korosti perhekeskeisen toiminnan merkitystä, kun on kyse lasten ja nuorten alkoholin, huumeiden tms. käyttöön liittyvistä ongelmista. Samaa korostivat muutamat muutkin. Hanna-Kaisa Lähde (vihr) iloitsi siitä, että tässä on kyse nuorisotyön kannalta hyvästä hankkeesta. Keskustelu kiertyikin etupäässä nuorten kokemien houkutusten ja ongelmien ympärille, vaikka myös vanhempien vastuun perään huhuiltiin. Monet korostivat tiedottamisen ja "arkisen viestin" perille viemistä; Anssi Piirainen suositteli huumekoukussa olleiden omia kokemuksia nuorten tietoisuuden herättämisessä. Sari Pöyhönen (sd) muistutti, että huumeet ovat myös joidenkin yläasteen oppilaiden kokeilun kohteena ja että opettajilla ei ole kaikkia niitä valmiuksia, joita ongelmien kohtaamisessa tarvitaan.

Dramatiikka kuultiin ja nähtiin, kun Arto Siitonen (sd) olisi halunnut puhua sosiaalipalvelujen harmonisoinnista Etelä-Karjalassa. Hän ihmetteli, että puheenvuoroja ei annettu asiassa, joka on suurta yleisöä kiinnostava ja tärkeä. Mutta hänen omakin ryhmänsä oli sitä mieltä, että esityslistan tämä kohta merkitään vain tiedoksi – tästä johtui osittain tämän kokouksen vähäpuheisuus.

– Miksi ihmeessä kaupunkilaisia kiinnostavasta asiasta ei saa puhua? Tämä on turhauttavaa ja naurettavaa! Siitonen totesi ja poistui kokouksesta jäämättä odottelemaan viimeistä nuijankopautusta.



Arto Siitonen poistui valtuuston kokouksesta ennen sen loppua turhautuneena siitä, että ei saanut keskustella tärkeänä pitämästään asiasta.